Ihmiselle joka syttyy keskusteluista, innostuu uusista ihmisistä ja saa virtansa elämästä ympärillään, kotona kökkiminen ei vaan sovi. Ihan sama meneekö lasten kanssa metsään tai puistoon niin, jos siellä ei ole seuraa niin tulos on sama kuin se, että vedetään piirileikkiä omassa olohuoneessa. Tapahtumien ja kokoontumisten kieltäminen vaikuttaa siis mun mielialaan yhtä radikaalisti, kun meidän yrityksen kassaan. (Jos olet introvertti etkä pysty samaistumaan niin mieti mieti sitä tunnetta, jos saisit lipun päättymättömälle ruotsinristeilylle…) Olis ees vittuuntunut tai vihainen niin sais siitä energiaa, mutta ei!!! Olen vain vetelehtivä vätys joka ei saa sit mitään aikaiseksi.
Päätin sit kysyy instagramissa miten muut ekstrovertit lataa akkujaan tällä poikkeusajalla ja sainkin hyviä vinkkejä webinaareista videopuheluihin, mutta Maisan vastaus sai mut ajattelemaan: ”Hyväksyn sen, että nyt en ole innostunut enkä kovin tuottelias töissä.”
12.3 meidän yrityksen liiketoiminta käytännössä pysähtyi. Viikossa HYVÄKSYIN tilanteen ja yhtäkkiä uskoin taas, että jotain hyvää vielä tapahtuu. Kahden päivän kotitoimistokokeilun jälkeen hermot oli riekaleina ja tajusin, että 4 ja 6 vuotiaiden kanssa työntekeminen ei vaan onnistu. HYVÄKSYIN asian ja heti helpotti. Kotona keskityin vain lapsiin ja etäviikolla sit hapuilin töitä. Jokaisen hyväksymisen jälkeen vallitsevat olosuhteet oli helpompi kestää ja etsiä niistä ne positiiviset kulman. Mitäs jos nyt vaan HYVÄKSYN sen, että yksinkertaisesti olen epäinnostunut ja epätuottava niin kauan kun tää poikkeustilanne kestää. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun on koko elämänsä ollut suhteellisen tuottelias, innostunut ja energinen niin vetelehtimisen hyväksyminen osaksi omaa persoonallisuutta, edes väliaikaisesti, on ihan hemmetin vaikeata.
Mitä enemmän tätä ajattelen sitä innostuneemmaksi tulen, joten ehkäpä tämänkin asian hyväksyminen on avain onneen.
Rakkautta,
Tuuli-Elina
www.instagram.com/tuulielina.r