Miksi taistella itseään vastaan?

Aina välillä tarvitsee omille ajatuksille tukea. Tai lähinnä siihen, että kuulee ne omat ajatukset. Jossain vaiheessa oma usko on meinannut tämän kahden vuoden myllerryksen aikana joutua koetukselle, enkä sitten enää edes ollut varma, mitä uraltanikaan haluan. Tiesin kyllä, mitä muut minulta haluaa ja pohdin jo, että haluan johonkin hypnoosiin, että voin kuulla oman sisäisen ääneni. Ja koska yleensä nämä mun pohdinnat tapahtuu ääneen, niin tällä kertaa samassa pöydässä istui mm. coahcingiin erikoistunut ihana Leena, joka kysyi, että kokeiltaisiinko kuitenkin ensin uraohjausta? Jaaa, no miksipä ei =D


Ja siltä seisomalta oli 5 kerran työnohjaus kalenteroituna. Koska Leena tunsi mua jo entuudestaan hieman, otettiin valmennuksiin mukaan myös hieman toiminnallisuutta ja yhdistettiin musiikki osaksi työnohjausta. Jokaiselle kerralla piti miettiä tiettyyn teemaan sopiva biisi. Mm. biisi, joka kuvaa suhdettani työhön, biisi puolen vuoden päähän ja tavoitetilaan, biisi, joka kuvaa Katia ilman roolia. Musiikissa on paljon ulottuvuuksia ja koska muutenkin kulutan sitä tosi paljon, oli hauskaa alkaa etsiä musiikista erilaisia näkökulmia. 


Viiden kerran aikana pohdittiin, miten energia jakautuu, mistä tykkään, mistä asioita mielekäs työ koostuu ja millainen elämäntilanne ylipäätään on? Mihin voin vaikuttaa? Mihin en voi vaikuttaa? Miltä haluan elämäni näyttävän parin kk päästä, ensi syksynä, entä vuoden päästä? Mikä on tavoite? Oivalluksia ja kolahduksia mahtui matkan varrelle, ja ehkä suurinpana se, että miksi yritän taistella itseäni vastaan? Miksi yritän kovasti hakea tasapainoa, hallinnan tunnetta ja säännöllisyyttä elämääni, kun sen toteutuessa kyllästyisin kuukaudessa – tai ehkä jopa viikossa. Että mitäpä jos vain antautuisin? Pidän suuntaviivat ja punaisen langan, mutta annan asioille mahdollisuuden tapahtua. En koittaisi hallita kaikkea. 


On ihanaa istua rauhassa, luottamuksellisessa ilmapiirissä pohtien oman elämän suuntaviivoja. Ja ymmärtää toisen esittämien kysymysten valossa se, että kyllä ne vastaukset sieltä sisältä löytyy kun niitä vain kuuntelee. Toki prosessia helpottaa se, kun ohjaaja tekee muistiinpanoja, jäsentää ja piirtää fläpille. Näyttää kuvia, hengitetään ja kuunnellaan musiikkia. Sitten viiden kerran kohdalla voidaan todeta, että nämä samat aiheet ja teemat on olleet mukana alusta asti. 

Mulle tärkeintä on vapaus. Se, että saan itse vaikuttaa aikatauluihin, lokaatioihin ja mahduttaa arkeen ex-tempore juttuja. Saa mennä hierojalle keskellä päivää, voi hioa somekalenteria tai kirjoittaa blogia iltamyöhään kotona, jos siltä tuntuu. Saa hakea lapsen ajoissa päiväkodista ja mennä jätskille ilman, että pitää jollekin selittää, että lopetan työt tänään puoli tuntia aikaisemmin. Jännä, että tuo yrittäjyys on vienyt mukanaan. Ja upeeta, miten ihana kumppani mulla on tässä yrittäjyyden matkassa <3 


Siksi lupaan, että teen kaikkeni Maikin matkassa ja haluan jatkaa yrittäjyyttä vielä hamaan tulevaisuuteen. Mutta en lupaa tasaista matkaa. En lupaa, etten innostuisi muista jutuista. Mutta nyt tiedän paremmin, mihin sanon kyllä ja mihin ei. Uskon seikkailun voimaan, uskon siihen, että matkalla kohti määränpäätä pitää olla hauskaa. Ennen kaikkea uskon siihen, että oikeat asiat tapahtuu oikeaan aikaan. 


Toki aina ei ole ollut mahdollista vain tehdä sitä mikä tuntuu mukavalta, jos se ei auta laskujen maksamisessa. Tämän kanssa olen tehnyt tiukasti töitä lokakuusta asti käytyäni rahatreenin ja otettuani vastuun omasta taloudestani. Se näyttää kohenemisen merkkejä, ja olen oppinut pois typeristä heräteostoksista, osamaksusopimuksista ja saanut säästettyä pientä puskuria. Ja hankkinut auton, joka on toimiva, mutta mihin egon tekee tiukkaa astua sisään. Ai jestas sentään, vaan onneksi olen tehnyt siitäkin oman näköisen. 


Siksi olen suunnattoman kiitollinen, että olen löytänyt työtä myös yrittäjyyden haastavana aikana. Olen saanut jalansijaa työntekijänä ensin MiBillä ja sitten osana Innovation Homen timanttitiimiä (vielä elokuun loppuun saakka). Mulle on rakentunut vuosien varrella todella vahva verkosto ja olen saanut ympärilleni upeita ihmisiä. 
Nyt on siis tullut uuden hyppäyksen ja irroittamisen aika luottaen jälleen omiin siipiin, joiden lentokykyä on koeteltu eri suunnista menneinä vuosina. Pitkään haikailin paluuta vuoden 2019 loppuun, jolloin viimeksi päätin, että nyt mennään eikä meinata. Vaan nyttemmin työnohjauksessa sekä ajatuksistani irti päästäen olen ymmärtänyt, ettei ole mitään järkeä haaveilla jostain, joka on jo mennyt. Maailma on muuttunut, minä olen muuttunut, kaikki ympärillä on jatkuvassa muutoksessa. Vaan onneksi usko omien siipien kantokykyyn on palautunut. 


Olen ottanut aikaa itselleni, olen kuunnellut itseäni, levännyt ja opetellut rauhoittumaan. Olen monessa kohtaa toki mennyt sieltä mistä aita on matalin ja valinnut sen helpon reitin. Mutta näissä hetkissä se on ollut viisas valinta, koska omat resurssit ei olisi riittäneet mihinkään muuhun. Nyt on kerätty voimia, pohdittu, mietitty tavoitteita ja asetettu niiden toteutumiseen deadline. Selkeyttää omaa ajatusta myös se, että on joku aikaraja. 
Ja ymmärsin myös sen, ettei mun tarvi nyt tietää, missä olen 10 vuoden päästä. Tai mitä edes haluan olla silloin. Riittää, kun tiedän, mitä haluan nyt ja elämältäni noin vuoden-kahden aikajänteellä. Koska ei kukaan kovin pitkälle näe, eikä kukaan voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Siksi olen nyt levollisempi kuin aiemmin, koska antaudun elämän vietäväksi enkä taistele elämän vuoristorataa vastaan. 


Kiitos https://www.valmennustaloviritys.fi ,jonka uracoahcingia suosittelen lämpimästi. Aina on hyvä hetki selkiyttää omia ajatuksia ja tavoitteita. Ja joskus ne oivallukset yllättää ja tapahtuu ihan itsestään arkisissa hetkissä ilman, että sitä edes huomaa kun siemen on laitettu itämään ja asiaa on ensin ohjaten pohdittu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.