Valoa tunnelin päässä

Lepo on alkanut tuottaa tulosta. Aivan yks kaks, nyt viimeisen muutaman päivän aikana mieliala on noussut kohissen. Mulla on hyvä olo. <3

Olen tavattoman kiitollinen lääkärille, joka sai minut ymmärtämään sen, että parin viikon jälkeen tarvitsin vielä 3 viikkoa sairaslomaa. Nyt olen ottanut täyslepoa 5 viikkoa. Se tuntui aluksi tosi pahalta olla ”niin kauan” poissa. Mutta 5 viikkoa koko elämän mittakaavassa on vähän, vaikka se pitkältä poissaololta tuntuukin. Lääkäri sanoi fiksusti, että jos nyt malttaa levätä kunnolla niin on suurempi todennäköisyys, että asiat tulee kerralla kuntoon eikä tarvitse taas kohta aloittaa alusta. 

Suuri voima on varmasti ollut myös sillä, että aurinko paistaa. Väitän, että talven pimeys vaikutti osaltaan masennukseen. Aion siis aivan ehdottomasti hankkia ensi syksynä sarastusvalon tai kirkasvalolampun, mikä se ikinä onkaan, josko sillä olisi positiivisia vaikutuksia pimeään vuodenaikaan omaan jaksamiseen. 

Kuva: Studio Torkkeli, Laura Tammisto

Olen samalla käynyt myös lääkärin lähetteellä unettomuuden nettiterapiassa. On kiva opetella uudestaan nukkumaan näin 34-vuotiaana. Olen toki aina ollut herkkä uninen, mutta koskaan aiemmin uneen pääseminen ei ole ollut näin vaikeaa ja pahimpina hetkinä sängystä nouseminen on ollut suurten ponnisteluiden takana. Unettomuuden nettiterapia kestää 7 viikkoa, joista nyt neljäs viikko menossa. Joka viikko tulee uutta tietoa unesta, pidän päiväkirjaa nukkumisesta ja joka viikko tulee myös erilaisia tehtäviä, jotka auttavat nukkumisessa. Tällä hetkellä menossa on kahden viikon jakso ”vuoteessa oloajan rajoittamista” ja se tuntuu todella toimivalta. Olen saanut piiiiitkästä pitkästä nukahdettua alle puolessa tunnissa ja olen saanut myös syvää unta eli sitä palauttavaa unta reilun tunnin per yö. 

Kiitos myös ihanalle ystävälle Oura-sormuksen lainaamisesta. Tämä on uskomaton kapistus ja on hienoa seurata siitä unen lisäksi myös päiväaikaista aktiivisuutta. Mulle tulee heittämällä tässä lapsiarjessa 14-19 000 askelta per päivä, eikä sormuksen ole tarvinnut kertaakaan muistuttaa minua liiallisesta paikallaan olosta. Toivottavasti pystyn pitämään kävelylenkeistä ja aktiivisuudesta kiinni myös jatkossa, kun palaan töihin. 

Olen ottanut osaksi arkea myös rentoutumisharjoitukset ja meditaation. En tee näitä ihan päivittäin, mutta useampana päivänä viikossa joka tapauksessa. Meditaatioharjoituksia teen nyt 2-10 minuuttia kerrallaan ja se tuntuu antavan lisää energiaa ja mahdollisuutta keskittyä paremmin kuuntelemaan omaa vointia. Rentousharjoitusten avulla (joita aiemmin inhosin) olen saanut iltoja paremmin rauhoitettua. Rentoutusharjoitus, lämmin suihku illalla ja puhelin siirtäminen kokonaan pois makuuhuoneesta jo itsessään on auttanut nukahtamista. 

Kuva: Studio Torkkeli, Laura Tammisto

Tammikuun lopussa, kun lähdin hakemaan tilanteeseeni apua, työuupumus oli vakava ja masennus kohtalainen. Nyt kun tällä viikolla täytin samat lomakkeet ja palautin vastaukset lääkärille, toipuminen on selkeästi käynnissä. Nyt aion siis hyvin kevyesti ja varovasti palata maanantaina työn pariin ja olla tarkkana oman vointini suhteen. Olen siirtymässä kohti uutta arkea, jossa oma hyvinvointi tulee prioriteettilistan kärkipäässä. 

On kyllä ollut ihanaa huomata, että alan taas tunnistaa omat ajatukseni, haluni ja voimavarani. En vieläkään tiedä, miten kaikki asiat tulee järjestymään mutta alan taas uskoa siihen, että asiat kyllä järjestyy. Ne on järjestyneet aina ennenkin. Olen oppinut antamaan asioille aikaa, rauhoittumaan ja keskittymään tähän hetkeen. Mennyttä ei voi muuttaa ja tulevasta ei tiedä. Siksi koitan keskittyä nauttimaan nyt. Olen myös ymmärtänyt, ettei kaikkea tarvitse saada heti ja pelkkä arjen suorittaminen ei jätä aikaa kiitollisuudelle. Myös armollisuus itseä kohtaan on ollut vaikea pala opeteltavaksi, mutta sitäkin tehokkaampi työkalu toipumisprosessissa. 

Mutta nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan uskon, että elämä kantaa. Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen Heltin työterveydelle sekä mun ihanalle perheelle ja ystäville. En todellakaan olisi selvinnyt koko viime vuodesta ja tänä keväänä yllättäneestä burnoutista ilman teitä. Jokainen yökylä, jokainen halaus ja juttutuokio on tullut enemmän kuin tarpeeseen – mustaa huumoria unohtamatta, se toimii aina. Ehkä parasta on ollut ymmärtää, että kelpaan myös rikkinäisenä eikä kukaan teistä ole lähtenyt pois vaan jokainen on ollut apuna juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin.  

Kiitos myös jokaiselle blogin lukijalle ja some-seuraajilleni tsemppiviesteistä, omista tarinoista sekä niistä kiitoksista, joiden takia haluan omaa tarinaani jakaa. On hienoa, että voin omilla kokemuksillani antaa voimaa jollekin toiselle. Anna aikaa itsellesi, se on lääkkeistä parhain. 

Siispä kohti kevättä, vielä hieman keskeneräisenä ja toipilaana, mutta hyvillä fiiliksillä ja taas yhtä kokemusta rikkaampana ja vahvempana. Joskus vaan tarvii oppia kantapään kautta.

– Kati 
IG: https://www.instagram.com/kativasell/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.