Onni kuuluu kaikille. Sinulle, minulle, naapurille ja naapurin kummin kaimalle. Se, mistä onni koostuu on sinulle, minulle, naapurille ja naapurin kummin kaimalle eri asia. Jokaisella meillä on kuitenkin oikeus olla onnellinen.
On kamalaa tunnustaa, että ei ole onnellinen. Vielä kamalampaa on lähteä miettimään, miten tilanteen voi korjata, koska se vaatii oman elämän raadollista tarkastelua. Ultimaattisen kamalaa on lähteä sitten lopulta tekemään ne muutokset, jotka tekevät sinusta onnellisen. Elämän pieni hienosäätö on yleensä jokseenkin helppoa, mutta isojen muutosten tekeminen onkin kinkkisempää.
Erosta puhuttaessa suurin kysymys on tietenkin, että laitanko tässä nyt oman onneni jotenkin lasten onnen edelle? Vai onko itseasiassa onnelliset vanhemmat, yhdessä tai erikseen, juuri sen onnellisen lapsen kasvualusta? Lapsilla on yhtäläinen oikeus olla onnellinen, mutta he eivät puolestaan pysty vaikuttamaan olosuhteisiin missä elävät. Kasvuympäristöön ja olosuhteisiin vaikuttavat vanhemmat ja vanhempien päätökset. Pohdin tätä dilemmaa pitkään omassa päässäni, kavereiden päässä, lukemalla ja kirjoittamalla. Lopulta tulin tulokseen, että jos säästän lapset erotraumalta, traumatisoisin heidät jatkamalla ydinperhe kokoonpanolla, jossa kukaan ei lopulta voinut olla enää oma itsensä.
Eroaminen ydinperheestä, jossa ei ole yleisesti hyväksyttäviä syitä erota eli alkoholi, pettäminen tai väkivalta, tuomitaan edelleen herkästi. Erotraumoista puhutaan paljon ja niitä nostetaan esiin yllinkyllin. Minua kiinnostaisi myös ihan vertailun vuoksi tutkimustulokset siitä, minkälaisia traumoja rakkaudettomat ja epätoimivat ydinperheet lapsille aiheuttavat? Älkää ottako väärin, en yritä puolustella eroani tutkimustuloksilla, mutta olisi kiva, että näkisi muitakin tutkimustuloksia.
Ero teki minusta ehdottomasti paremman vanhemman ja sama näyttää tapahtuneen myös eksälle. Se, että voi kokonaisvaltaisesti paremmin, heijastuu väkisin myös vanhempana olemiseen. En kuitenkaan kannusta kaikkia eroamaan, koska me tulemme onnelliseksi eri asioista. Ehkä sinä saat onnen juuri siitä, että pidät ydinperheen koossa vaikka parisuhde ei välttämättä ole sitä mitä haluat. Ja se on okei. Se on enemmän kuin ihan okei! Yhtälailla on ihan yhtä okei erota. Osalle ihmisistä kodin ilmapiiri ei vaikuta niin paljon kokonaisvaltaiseen onnellisuuteen. Rehellisyyden nimissä minäkin kokeilin tätä tietä ja jäljelle vain kuori minusta. Tajusin, että teen henkisen kuoleman, jos jään tähän.
Jos sinulla ei ole vielä perhettä ja haaveilet onnellisesta ydinperheestä, niin voin kertoa, että sekin on ihan mahdollista! Lähipiiristäni löytyy myös toimivia ja rakkauden täytteisiä ydinperheitä normaalein ala- ja ylämäin. Sekin on siis ihan mahdollista.
Tee valintoja jotka tekevät sinut onnelliseksi. Älä vertaa itseäsi minuun, naapuriin tai kummin kaimaan. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle oikein.
Rakkautta kevääseen,
Tuuli-Elina