Sinkkuäitiyden monet sävyt

”Who takes care of you?”

”I do.”

Ihanaa sinkkujen päivää ❤️ mä olen nyt ollut sinkkuna muutaman kuukauden vajaa kolme vuotta. Tänä aikana on kyllä kaikki tunteiden kirjot ja elämän värit, huiput, mutkat, ala- ja ylämäet tulleet tutuiksi. 

Olen itkenyt sikiöasennossa olohuoneen matolla ja koittanut tottua siihen, että lapset ovat välillä poissa. Lapsilla on lapsuus, jossa on aina ikävä toista vanhempaa. Olen syyllistänyt itseäni, tuominnut ja kyynelehtinyt.

Olen kokenut äärimmäisiä onnen hetkiä keskellä tavallista arkea. Olen kasvanut äidin roolissa koko ajan enemmän ja ymmärtänyt, että pärjäämme omana tiiminämme ja olemme kaikki sopeutuneet. Nauramme, halaamme ja rakastamme valtavasti. 

Olen juhlinut, ilakoinut ja nauttinut elämästä sinkun tavoin, ja jättänyt äidin roolin sivuun lapsivapaina hetkinä. Olen seikkaillut, hymyillyt ja avartanut maailmaani. 

Olen myös rakastunut. Olen kokenut ohikiitävän hetken jotain sellaista, mistä en olisi koskaan halunnut luopua. Olen kulkenut onnellinen virne naamalla pää täynnä vaaleanpunaista hattaraa. Olen kuitenkin myös särkenyt sydämeni, itkenyt ja pettynyt. 

Olen noussut, olen vahvistunut, olen käynyt terapiassa. Olen levännyt burnoutin pakottamana ja tutustunut itseeni. 

Sinkkuäitiyden monet sävyt. Se olisi uuden puheenvuoroni nimi. Minä olen aina saanut apua. Minulla on ihanat läheiset, ystävät ja perhe. En ole jäänyt yksin. Minua on kannustettu ja tuettu, on puolitettu murheet ja kaksinkertaistettu ilot. Siksi haluan jakaa omasta. 

Minä voin nyt hyvin. Koen, että minulla on voimaa auttaa. Haluan kertoa muillekin sinkkuäideille, että vaikka välillä on paskaa, elämä kantaa -ja näyttää jopa välillä huippunsa. Haluan antaa vertaistuellista voimaa. Onnellisena tuntuu hyvältä. Ja se on lopulta kaikkein tärkeintä. 

Olla onnellinen. Riittää itselle. Myös sinkkuna. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.