Moikka,
ollaan puskettu Maikkia niin kovalla draivilla eteenpäin, että tämän blogin kirjoittaminenkin on jäänyt vähiin. Mutta #kotonakoskakorona, niin nyt on aikaa taas katsella maailmaa uusin silmin. Tässä mennään nyt sellaista vuoristorataa tunteiden kanssa surusta vitutukseen ja huumorin kautta hysteeriseen nauruun -ja yleensä noi kaikki kymmenen minuutin sisään. Luojan lykky, etten ole yksin vaan Tuuli-Elinan kanssa koitetaan nyt taistella tuulimyllyjä vastaan.
Sepäs oli vain jännä tuo viime torstai, kun puhelin piippasi kahden tunnin aikana useaan otteeseen ja keikka toisensa jälkeen peruuntui. Niin ne pyyhkiytyi kaikki kevään keikat pois kalenterista. Kaikki se mahtava draivi ja työ, mitä ollaan nyt Maikin kasvattamiseen eteen tehty -yhtäkkiä sillä ei ollutkaan merkitystä. Nyt onkin sitten mietittävä, millä me selvitään kesän yli. Meille tuo kevään keikkojen peruuntuminen tarkoitti myös kesälomarahojen peruuntumista, koska yleensä kevään kauppakeskusjuonnoilla ja yritystilaisuuksilla on rahoitettu myös kesän hiljaiset kuukaudet.
Tässä saanee ryhtyä luovaksi. Onhan meillä toki Juontamisen perusteet -verkkokurssi, mutta sitä pitäisi nyt aika hurjasti myydä, että se yksin kantaisi tämän kaiken yli. Pääsiäisen tienoilla kuvataan sama setti englanniksi, koska kansainvälistysmishaaveet toki elää yhä. Lisäksi ollaan ruvettu miettimään isompia ja isompia kokonaisuuksia, ettei firman kassa olisi yhtä kädestä suuhun elämistä. Ja onhan moni todennut, että nythän meillä on aikaa kirjoittaa sitä kirjaa.. No todellakin, Juontamisen käsikirja ilmestyy loppuvuodesta ja nyt kun ei ole keikkaa, on mukavasti aikaa keskittyä kirjan kirjoittamiseen.
Mutta koska asioilla on tapana järjestyä, kun ne järjestää, niin nyt ei tule mitään vuodatus blogia. Tilanne on kaikille järkyttävä ja jokainen taistelee omilla aseillaan. On isoja murheita ja pieniä murheita. Ja toivo elää, kevät tulee, aurinko paistaa ja jokainen päivä tuo uusia ajatuksia. Me ollaan tehty valinta pysyä positiivisella puolella, vaikka alkuvuosi onkin ollut kirjavaa aikaa kaikkine muutoksineen ja haasteineen myös henkilökohtaisessa elämässä.
Meillä vapaapäivien ja etätyöpäivien sekoitus on ollut arkea jo monta vuotta.
Siksipä sain tässä iltapuhteeksi viinilasillisen ja takkatulen ääressä ajatuksen lukea pari satua nauhalle. Täytyyhän sitä omaa äänenkäyttöä treenata, vaikka vapaata onkin. Valitsin meidän tyttöjen pari lempisatua, että silloin kun isi on tyttöjen kanssa, niin halutessaan voi kuitenkin kuunnella äidin lukeman sadun <3 Ja sitten ajattelin, että ehkä joku muukin tykkää kuunnella valmiiksi luettuja satuja? Jos vaikka joku saisi tästä helpotusta kevään etätyöpäiviin ja lapsi malttaisi kuunnella satua edes sen 8 minuuttia, niin ehtii laittaa yhden sähköpostin tai soittaa yhden puhelun. Toivottavasti siis näistä on iloa myös teille <3
Koska tämä oli omaksi iloksi ja kokeilu, ihan tässä sohvalla lukaisin ja puhelimella nauhoitin. Mutta ehkä mä luen näitä lisää paremmin akustoituna, jos tykkäätte kuunnella? Saa siis laittaa kommentteja ja palautetta 🙂
Saduiksi valikoitui Hissu Hiirulaisen taikavärit ja Kahden kodin kissa. Meidän neidit on 4- ja 5-vuotiaat ja olleet lempparit jo 2-vuotiaista nämä sadut eli alle kouluikäisille varmaan just sopivat. Kokeile!
Hissu Hiirulaisen taikavärit – värejä / Valitut Palat, Pikkuväen lukemisto 1996 (lupa lukemiseen on), 19.3.2020.
Kahden kodin kissa – vastakohtia / Valitut Palat, Pikkuväen lukemisto 1996 (lupa lukemiseen on), 19.3.2020.
Lapsenmielisin terkuin ja turhia murehtimatta, Kati
ps. Vai olisko nää pitänyt nauhoittaa ihan tuossa iltasatutilanteessa, jolloin nauha olisi huomattavasti todenmukaisempi.
”Pistä nyt se pää tyynyyn tai äiti ei lue”.
”Mulla on pissahätä, odota sen aikaa et mä tulen takaisin.”
”Äiti, osaako muurahaiset kävellä takaperin.” – ”Rakas en tiedä, pohditaan tätä yhdessä aamulla. Kuuntele kun äiti lukee tätä satua. Hyvää yötä.”
”Jos et nyt rauhoitu, niin äiti laittaa sun herkut pois.”
Ja niin edelleen, you know the game..