Sanoinko sen ääneen?

Ennen juhannusta havahduttiin Katin kanssa siihen, että tarjouspyyntöjä sateli kiihtyvällä tahdilla postiluukusta. Luultiin, että moinen innostus päättyy, kun ihmiset kirmaavat kesälaitumille, mutta kesästä huolimatta tarjouspyyntöjen virta pysyi tasaisena. Kyllä meille siis ennen tätäkin kesää on tarjouspyyntöjä virrannut, mutta nyt tahti oli selvästi kovempi. Hetkisen aikaa siinä toisiamme tuijoteltiin ja mietittiin, että ollaanko me hitto tehty kerrankin jotain oikein!? 😀 Ja jos ollaan niin mitä!?

Ruvettiin palauttelemaan mieleemme kulunutta vuotta ja mitä oikein oli tapahtunut. Mitään virallista raportointiahan meidän yritys ei harrasta, koska sen avullahan olisi aivan liian helppoa käydä läpi tehdyt toimenpiteet. Mutta onneksi Facebookkia, kalenteria ja hataria muistikuvia yhdistellen saatiin palaset kokoon. 

Suurin tekijä siihen, että yritys näyttää lähteneen nousukiitoon on varmasti se, että kuluneen vuoden ajan ollaan pystytty ja haluttu tehdä enemmän töitä. Ei meitä työmotivaation puute aiemminkaan ole vaivannut vaan lapset 😀 Lapset, lapset, lapset… Silloin, kun nuo ihanat palluraiset ilmaantui kuvioihin, tehtiin tietoinen päätös, että tässä hetkessä yrityksen kantava motto oli ”Lapset ensin”. Eihän siitä työnteosta mitään olisi tullutkaan, jos olis pakottanut itsensä töihin kun samaan aikaan sydän huutaa, että sen paikka ei ole töissä vaan kotona. Luulen myös, että eteisessä olisi kompastunut silmäpusseihin ennemmin kuin myöhemmin, jos olisimme jatkaneet samaan malliin kuin ennen lapsia. Nyt kun yöt eivät mene enää pääsääntöisesti valvoessa ja sydän on janonnut enemmän töihin kuin kotiin, ollaan voitu systemaattisesti (vitsi, ei meillä oikeesti tehdä mitään systemaattisesti) kasvattaa myös työn määrää. Tällä hetkellä tehdään keskimäärin 4 päivän työviikkoa. 

Pelkästään työnmäärä ei kuitenkaan selitä kasvua vaan se, että ollaan ilmeisesti keskitytty oikeiden asioiden tekemiseen. Aloitin viime syksynä YAMK opinnot ja olen pääsääntöisesti keskittynyt opinnoissani markkinoinnin kehittämiseen. Luettu kirjallisuus, blogit, seminaarit ja käydyt keskustelut tämän teeman ympäriltä ovat isosti ohjanneet meidän toimintaa oikeaan suuntaan. 

Alku keväästä tehtiin myös päätös, että lopetetaan liika analysointi ja aletaan tehdä markkinointia niin kun meistä hyvältä tuntuu. Päätettiin, että jos joku juttu tuntuu meistä hauskalta ja hyvältä niin tehdään se, eikä mietitä sen enempää. Paras palaute tästä toiminnasta tuli minulle entuudestaan tuntemattomalta ohjelmatoimiston yrittäjältä, joka sanoi esiteltyäni itseni, että ”Ai sä oot siitä MAIKISTA! En edes tiedä muita juontajia välittäviä tahoja ja teidän toiminta vaikuttaa siltä, että teillä on hirmusen hyvä fiilis ja oon jo päättänyt, että jos tulee kyselyjä juontajista, niin oon teihin yhteydessä.” Meinas tulla tippa linssiin jo ihan siitä, että joku tunnisti meidän yrityksen ja toinen tippa siitä, että meidän fiilis on välittynyt toiminnasta.

Toinen iso juttu, mitä markkinoinnin saralla on tajuttu, niin ollaan tajuttu kertoa meidän asiakkaista. Referenssit on edelleen kova juttu ja isot asiakkaat ovat selvästi tuoneet mukana lisää isoja asiakkaita. Eli ”pierujuttujen” välissä ollaan nostettu myös asiakkaita esiin. Toki ollaan haluttu kertoa ja mainostaa meidän asiakkaita muutenkin, koska ollaan löydetty ympärille ihan mahtavia tyyppejä, joilla on superhyvää toimintaa, joten miksi ei nostettais heitä meidänkin puolesta esiin.

Konseptiakin ollaan kehitetty ja työstetty vastaamaan sitä mielikuvaa, mitä toiminnastamme halutaan välittää. Pelkästään hyvä fiilis ei riitä vaan haluamme tuoda esiin, että kaikki meidän juontajat on ihan saatanan kovia ammattitaidoltaan. (Pahoittelut kirosanasta, mutta voit korvata sen halutessasi sanalla saakeli). Tätä mielikuvaa on pyritty vahvistamaan viilaamalla yrityksen presentaatio ja tarjouspohja vielä ammattimaisempaan suuntaan. Eikä tehty sitä itse vaan käytettiin tähän markkinointialan ammattilaista ja TÄMÄ hyvä muutos aiempaan ”tein itse säästin”-meininkiin. 

Vieläkin enemmän pitäisi ulkoistaa, mutta ihan kaikkeen ei anna budjetti myöten. Ei kyllä olis antanut budjetti myöten yhtään mihinkään, mutta ollaan etsitty kaikki mahdolliset yritystuet ja saatu joustoa satsauksien maksuaikoihin. Kiitos kärsivällisyydestä kaikille. Kun kasvattaa hommaa tulorahoituksella niin pakko olla vähän luova.

Kun työmäärä on kasvanut ja ajan määrä kuitenkin pysynyt samana on ollut pakko ottaa sitä aikaa muualta. Lasten kanssa vietetty aika on vähentynyt, mutta suurin häviäjä on ollut ne ystävät, jotka eivät liity työhön tai cheer-kuviohin – heille ei ole ollut aikaa ollenkaan. Luojalle kiitos Facebookista ja WhatsAppista niin tuntuu, että pysyy edes vähän kärryillä. Ehkä kärryistä vapautuu tilaa, kun lapset ei halua enää viettää aikaa mun kanssa 😀

Summasummaarum: Paljon muutakin ollaan tehty, mutta nää nyt nousi päällimmäisenä mieleen, joilla saattaa olla vaikutus kasvavaan liikevaihtoon 😀 Ehkä yhteenvetona tästä kaikesta voisi todeta, että markkinointi tuo lisää näkyvyyttä, näkyvyys lisää tarjouspyyntöjä ja tarjoukset lisää kauppaa. Ai että, mikä taikatemppu! …ei mennyt liiketalouden koulutus hukkaan kummallakaan 😉

Kaupallista syksyä kaikille!

Rakkaudella,

Tuuli-Elina