Sanoinko sen ääneen?

Viime kuukauden aikana olen ajatellut paljon sitä asiaa, miten naiset auttavat toisiaan. Naiset ovat lähtökohtaisesti hyvin empaattisia ja ystävien kanssa on ihana parantaa maailmaa, tuskastella ruuhkavuosien arkea ja nauraa pissat housussa hauskoille jutuille. Ainakin itse koen, että naiset haluavat auttaa. Tämä silloin kun asia liittyy lasten- tai eläintenhoitoon, tarvitsee olkapäätä, haluaa pukeutumisvinkkejä tai meikkausapua.  Mutta entäs sitten, kun kyseessä on bisnes? Jos pitäisi auttaa toista naista eteenpäin uralla, yhtäkkiä auttaminen ei olekaan selviö. Jotenkin koetaan, että toisen menestys on itseltä pois ja kateus ottaa vallan. Tuo tekee sellaisia juttuja, joista itse haaveilen. Miksi tuo sai sen ylennyksen, enkä minä? Mitä minä hyödyn siitä, että autan tuota naista eteenpäin?

Onneksi tästä on alettu keskustella. Kiitollisena otin vastaan kutsun Tuuli-Elinan kanssa olla omilla tarinoillamme mukana #nostanainenpäivässä -kirjaan, joka julkaistiin Helsingissä Naisten päivänä 8.3. Kirjan kirjoittaja Jaana Villasen ihana ajatus on kirjan avulla voimaannuttaa naisia etenemään omissa unelmissaan. Toivon sydämestäni, että mahdollisimman moni nainen kirjan lukee ja saa siitä voimaa tarpoa omalla polullaan eteenpäin. Silti sielläkin tilaisuudessa kuulin kommentteja, että tämän tutun tarina on kirjassa ja tämän – miksei minun tarinaa? Kateus. Se on pirskatti vahva.

#nostanainenpäivässä

Ja syyllistyn tähän toki itsekin – tiedän, että viihdealalla naisten on vaikeampi päästä esiin ja keikkoja on tarjolla vähemmän kuin miehille. Ja joka kerta kirpasee, kun joku muu on juontamassa sellaista tilaisuutta, missä itse haluaisi olla. Onneksi se ajatus kestää vain hetken – sitten tajuan. Lopeta! Ja siirrän ajatukseni ja mietin, mistä kaikesta olen kiitollinen, mihin olen jo päässyt ja mitä kaikkea upeaa onkaan vielä edessä. Se, että joku muu menestyy samalla alalla ei ole minulta pois. Mitä enemmän naisia saadaan esille, oli ala mikä tahansa, se vie kaikkia naisia eteenpäin.

Meiltä on myös monta kertaa kysytty Tuuli-Elinan kanssa, miksi järjestämme Juontajaksi -koulutusta? Eikö ole typerää kouluttaa itselleen kilpailijoita? Me ei oltu edes ajateltu tätä asiaa näin, ennen kuin joku sitä ekan kerran kysyi. Täytyy sitä kuitenkin sen verran luottaa omaan persoonaan ja MAIKIN tekemiseen, ettei ne keikat lopu vaikka uusia huippujuontajia tuleekin ? Meistä on ihanaa tavata uusia ihmisiä, nähdä uusia potentiaaleja ja jakaa omaa osaamistamme. Ja vielä mahtavampaa on, jos joku saa samat superfiilikset lavalle noustessaan, mitä mekin koetaan.

Osakseen tähän blogitekstiin innoitti myös Veitolan Marian kirja, jonka nyt viimeisimpänä kuuntelin – se herätti paljon ajatuksia tämän asian tiimoilta. Se on jännä, miten helposti leimataan feministiksi, kun ajaa naisten etua. Kun kyse on vain siitä, että jokaisella pitäisi olla samat mahdollisuudet edetä uralla sukupuolesta riippumatta. Marialla on ollut aina myös uskomaton rohkeus tehdä asiat omalla tavallaan piittaamatta muiden mielipiteistä (joita hänelle saatelee hyvin paljon). Tästä voimasta kun jokainen nainen poimisi edes ripauksen. Vahva luku- tai kuuntelusuositus tälle kirjalle ?

Itse kannoin omaa korttani kekoon toimiessani vuodet 2017-2018 Tampereen Seudun Yrittäjänaisten puheenjohtajana. Se, että edelleenkin äitiyden kulut koituu vain äidin työnantajan maksettavaksi on huutava vääryys. Ja pakostakin pistää miettimään, kuinka eri arvoiseen asemaan se nuoret naiset työnhaussa laittaa. Toivon sydämestäni, että tähän asiaan tulee pian muutos. Omat tytöt on nyt 3- ja 4-vuotiaat, enkä suostu siihen, että heille ei löydy tulevaisuudessa töitä, koska ovat naisia ja heillä on kenties mahdollisuus tulla raskaaksi. No, toki meidän perheen malli työssä käymisestä on kovin erilainen, joten tuskin he kasvavatkaan siihen, että ”menevät töihin”. Luulen, että he keksivät keinon työllistää itse itsensä ja toivon, että tärkein asia heille on se, että saa tehdä sitä mitä rakastaa eikä toteuttaa jonkun muun unelmia (meinaan eksyä aiheesta).

Olin reilu vuosi takaperin yleisössä Jenni Janakan Röyhkeyskoulussa ja energisoivan fiiliksen lisäksi muistan parhaiten Jennin ”kirahvikädet” eli esimerkin siitä, miten jokaisen naisen pitäisi hilata toista naista ylöspäin. Jos vain tiedät ja keksit keinon, miten auttaa toista naista etenemään – tee se! Se, että toinen nainen nousee, ei laske sun arvoa. Ei yhtään, päinvastoin.

Mee säkin hakeen voimaa Jennin Röyhkeyskoulusta!

Podcasteista Peppiina Merosen Dream Talk on tullut lyhyessä ajassa omaksi suosikiksi. Ei niinkään siksi, että siinä tuotaisiin esiin naisnäkökulmaa vaan siksi, kuinka paljon hän on valmis auttamaan muita menestymään. Se, että hän jakaa omia kokemuksiaan, oppimiaan asioita ja vinkkejä oman näköisen elämän saavuttamiseksi podcastien muodossa, joita jokainen pääsee kuuntelemaan ihan ilmaiseksi – on tämäkin asia, joista me kaikki voidaan oppia. Jos sulla on jotain annettavaa, jaettavaa, onnistumisen tai epäonnistumisen tarina, mistä muut voivat oppia – niin tuo se julki.

Tuuli-Elinan kanssa mietimme puhujaa yhteen tilaisuuteen. Suomalainen, julkisuudesta tuttu, vahva nainen. Listattiin pari nimeä. Paikalle sattui kaksi muuta yrittäjänaista kahvikuppien kanssa ja kysyimme heiltä apua. Toisen heistä valtasi ahdistus. ”Mikä hitto tässä on? Asian pitäisi olla niin, että näitä esimerkkejä ja naisia voisi luetella samantien liuta kaupalla – ei niin, että tulee hiljaisuus ja asiaa pitää oikein miettiä!” Ollaan asian ytimessä – vahvoja, menestyneitä naisia pitäisi saada esille niin paljon, että jokaisella tulisi heti mieleen ainakin kaksikymmentä nimeä sormia napsauttamalla. Se, että toinen nainen menestyy ja saadaan lisää esikuvia, uranuurtajia ja loistotyyppejä esiin – on vain ja ainostaan mahtava asia!

Yksi naistuttava perusti miehen kanssa yrityksen. Mies sai samantien omasta verkostostaan hurjan määrän yhteydenottoja; soita tolle, tapaa toi, tää olis varmasti hyvä kontakti. Miesten maailmassa on itsestäänselvää, että toista jeesataan ja autetaan menestymään. Toisenlainen oli naisen tilanne – uudesta yrityksestä kyllä onniteltiin, mutta suoraa apua ei tarjottu, vaikka verkostot oli jopa miehen verkostoja laajemmat. Tähän asiaan tarvitaan kipeästi muutos! Ja se lähtee vain ja ainostaan meistä naisista itsestämme.

Miksi Naistenpäivä?

Minä tunnen yhden käden sormilla laskettavissa olevan määrän naisia, jotka ovat auttaneet minua uralla eteenpäin ja tehneet sen pyyteettömästi – ilman itsekästä ajatusta siitä, miten minä hyödyn tästä? Näitä naisia pitäisi olla enemmän. Ja minä ainakin olen päättänyt olla sellainen nainen – haluan auttaa just sua menestymään. Koska voin ja se ei ole minulta pois jos sinä menestyt. Olethan sinäkin?

ps. Tää on muuten Ellun mielestä aivan liian pitkä kirjoitus, enkä antanut sen tarkistaa ja lyhentää tätä, koska halusin sanoa tän kaiken ?  Ja kiitos, kun teet tätä matkaa mun kanssa ?